Matkustus Saimaalla

Liikkumistarpeiden muutos

Ihmisillä on ollut aina tarve liikkua oman lähiympäristönsä ulkopuolella. Pyyntikulttuurin aikana etsittiin uusia metsästys- ja kalastuspaikkoja ja alettiin myös taistella parhaiden saalispaikkojen hallinnoinnista. Myöhemmin alettiin vaihtaa tavaroita toisiin ja alkoi syntyä kauppapaikkoja. Osa ihmisistä on ollut seikkailunhaluisia, kuten edelleenkin.

Helppokulkuiset maastonmuodot ovat ohjanneet reittien valintaa. Harjujen selänteet ja järvireitit ovat olleet käytössä jo varhaisina aikoina ja niitä käytetään edelleen. Harjujen selänteet ovat yleensä pohjois-eteläsuunnassa, mutta Salpausselät puolestaan itä-länsi tai itä-koillinen -suuntaisia.

Saimaa on ollut pitkä järvien ja jokien reitistö Suomenlahdelta pitkälle Savoon ja Pohjois-Karjalaan. Käytössä on ollut useita reittivaihtoehtoja säiden ja kelien mukaan. Järvireittejä on kuljettu kesällä veneillä ja talvella hevosten vetämällä reellä tai hiihtäen. Vesireitit olivat tärkeimmät reitit aina 1900-luvun puoliväliin saakka. Vesireittejä hyödynnetään edelleen rahti- ja matkustajaliikenteessä sekä huviveneilyssä. Viime vuosina puutavaran uitto on lisääntynyt tauon jälkeen ja nippu-uittoletkoja liikkuu koko valuma-alueella Nurmeksesta ja Iisalmelta eteläiselle Saimaalle. Huviveneiden ohella melojien osuus vesillä on kasvanut.

Maanteiden merkitys oli toisarvoista 1920-luvulle saakka. Toimiva laivaliikenne vähensi tarvetta ja autoja oli vähän liikenteessä, joten tiestön rakentamiselle ja kehittämiselle ei ollut niin kiirettä. Maantieyhteys Taipalsaaren ja Lappeenrannan välille saatiin vuonna 1943. Tiehankkeisiin päästiin 1950–60-luvulla, jolloin kyläteitä alettiin muuttaa kunnanteiksi.

Saimaan kanava- ja siltahankkeet

Saimaa on sokkeloinen ja rikkonainen vesistö, joten liikkumista on pyritty helpottamaan mm. syventämällä uomia, kaivamalla kanavia ja tekemällä siltoja. Kutveleen avokanava Saimaalla Ruokolahden ja Taipalsaaren rajalla Etelä-Karjalassa valmistui 1793. Yhteysliikenne Kyläniemeen hoituu nykyään lossilla. Kanava kuuluu niin sanottuihin Suvorovin kanaviin, jotka rakennettiin osana linnoitustyötä vahvistamaan venäläisten kohteiden puolustusta.

Saimaan kanava avattiin 1856.
Leväsensalmen silta valmistui 1880.

Uusimpana suunniteltuna uutena vesiväylänä on Kutilan kanava, joka avaisi uuden väylän Suur-Saimaalta Kutilan kannaksen ja Umianlammen kautta Pien-Saimaalle. Kutilan kanavahanke on ollut vireillä pitkään. Ensimmäiset suunnitelmat Suur- ja Pien-Saimaan yhdistävästä kanavasta ovat Keisarinvallan ajalta 1876! Silloin Kutilasta käytettiin nimeä Kivitaipale. Etelä-Karjalan liiton toimesta on arvioitu taloudellisia vaikutuksia, kustannuksia, toteutusta ja vaikutuksia Maaveteen. Vuoden 2020 aikana on seurantaryhmä jatkanut rahoituksen ja toteutuksen valmisteluja.

Matkustamisen muodot

Muinaisihmisen käsitys maailmasta poikkesi valtavasti nykyisestä, koska saavutettavuus oli aivan toista. Matkustamista ei tehty kuin välttämättömyydestä.
Kauppa oli tärkein matkustamisen muoto, ja sen myötä tuli tietoja ja vaikutteita kaukaisista alueista. Kaupassa myös kohdattiin varsinaisia toisten kulttuurien edustajia ja vieraiden kielten puhujia. Kauppa oli kuitenkin erittäin pienimuotoista, hyvin monimuotoista ja monimutkaisesti verkottunutta, mikä johti siihen, että välttämättä pitkänmatkan kauppiaat eivät saapuneet erämaihin.

Agraarikulttuurin aikana ihmisten kanssakäyminen tapahtui oman kylän sisällä. Kiertävät suutarit ja räätälit toivat tullessaan tarinoita ja tuulahduksia muista kylistä.

Rautakaudella (n. 550 eaa – 1150 jaa) on harjoitettu kaupankäyntiä, siitä kertoo mm. germaaniset lainasanat raha ja kauppa. Tämä aika oli viikinkien aikaa, joten yhteydet Eurooppaan olivat olemassa, mutta aika harvat kuitenkin liikkuivat niin kaukana.

Hansakaupunkien verkosto (1200-1500) yhdisti Itämeren alueen kauppakaupungit. Suomessa Hansan kanssa kävivät kauppaa mm. Turku lännessä ja Viipuri idässä.
Maiseman merkitys matkailullisessa mielessä alkoi kasvaa romantiikan aikakaudella (1700- ja 1800- lukujen vaihteessa). Haluttiin nähdä luonnon ihmeitä ja maisemia. Esimerkiksi koskinäkymät, kuten Imatran kosket tai harjuselänteet kuten Pulkkilanharju. Tähän liittyi kansallistunteen nousu, jota osaltaan nostatti Topeliuksen 1800-luvun puolivälissä kokoama kuvateos Finland framstäldt i tecningar. Maiseman merkitys matkailun vetovoimatekijänä on säilynyt näihin päiviin. Esim. kansallismaisemiin lukeutuva Koli on saanut koronan jälkeen uuden matkailusysäyksen.

Maantieverkosto oli melko huono aina 1900-luvun puoliväliin saakka, joten liikkuminen tapahtui vesiteitä pitkin. Taipalsaaren Höyryvene-Osakeyhtiö perustettiin 1886, se oli Taipalsaaren pitäjän ensimmäinen matkustajaliikenteeseen suuntautunut laivayhtiö. Taipalsaari-alus kulki sulan veden aikana Lappeenrannan ja Taipalsaaren väliä kaikkina arkipäivinä sekä lauantaisin Savitaipaleelle. Matkustajaliikenne vilkastui 1910-luvulla. Kilpiän höyryalukset Etelä-Saimaa ja Vuoksenniska aloittivat säännöllisen matkustajaliikenteen Lappeenrannan ja Savonlinnan välillä. Eteläisellä Saimaalla lähes jokaisessa rantapitäjässä perustettiin 1880-luvulla omia höyryalusyhtiöitä.

Kunnat matkailun edistäjinä

Taipalsaarella herättiin matkailun ja mökkeilyn tarjoamiin elinkeinopoliittisiin mahdollisuuksiin vasta 1960-luvulla. Heräämisen taustalla oli se, että ihmisten vapaa-aika oli lisääntynyt. Vuonna 1959 päätettiin laki lyhennetystä työviikosta ja vuonna 1960 tuli voimaan vuosilomalaki. Yhdessä yleisen elintason nousun kanssa nämä johtivat mökkibuumiin 1960-luvulla.

Vuonna 1966 Etelä-Karjalan maakuntaliito toimitti maakunnallisen matkailuesitteen: Saimaa kauneinta Suomen. Myös linja-autojen kulkuvuorot järjestettiin niin, että ne palvelivat paremmin työmatkojen tekoa Lappeenrannan suuntaan.

Taipalsaaren kunta on panostanut myös nuorison urheilu- ja seuratoiminnan edistämiseen: keväällä ja kesällä lajit olivat jalkapallo, lentopallo ja yleisurheilu, talvisin jääkiekko, hiihtokilpailut ja erilaiset suoritusmerkkien kerääminen. Tämän lisäksi oli kunnan ja seurakunnan järjestämä leiri- ja retkeilytoimintaa.

Matkailun edistämisessä Lappeenrannan yhdyskunnat päättivät toimia Lappeenrannan seudun matkailumarkkinointiorganisaatio Saimaan Loma Oy:n puitteissa, joka perustettiin 1968. Matkailun kehittäminen tarkoitti lähinnä lomakylä- ja leirintäaluetoimintaa, joka keskittyi Suur-Saimaan ja Saimaanrannan lomakyliin sekä Huhmarkallion leirintäalueelle.

Saimaan veden puhtaus huolettaa Saimaan alueella edelleen. Saimaa on sokkeloinen, siinä on paljon suljettuja lahtia, joissa vesi ei kierrä tai virtaa niiden läpi. Turvetuotannon ja maatalouden valumat on saatu hallintaan, mutta syvänteissä on edelleen jätteitä, joita on upotettu sinne jopa tarkoituksella.

Matkailu ja yhteistyö

Matkailuun liittyvällä yhteistyöllä on kohdealueilla pitkät perinteet. Matkailuyhteistyötä on viritetty esimerkiksi Norjan kanssa jo 1900-luvun alussa. (Suomi- ja Norja matkailumaina. Aloite yhteistoiminnan järjestämiseksi.)

Itsenäisyyden ehdoilla tapahtuvan yhteistyön liimana toimi Saimaa. Se nähtiin entistä keskeisempänä, kansainvälisestikin merkittävänä luonnonvarana. Saimaan ympärille rakentuivat niin matkailumarkkinoinnin järjestäminen kuntien yhteistoimin kuin kunnan omaehtoinen osayleiskaavoitus ja ranta-alueiden käyttö asuntotuotannossa.

Saimaa-ilmiö-hanke

Itäsuomalainen yhteistyö ja verkostot nähtiin yhtenä kolmesta ulottuvuudesta myös vuodelle 2026 tavoitellun kulttuuripääkaupunkihakemuksen Saimaa ilmiö taustalla (Saimaa ilmiö 2021). Kaksi muuta ulottuvuutta olivat kaupunki alustana ja tunnistaminen ja tunnustaminen. Strategiaprosessissa nostettiin esille kymmeniä ilmiöitä, joiden ympärille on syntynyt, syntymässä tai halutaan tulevaisuudessa synnyttää kulttuurin tuottamaa elinvoimaa, vetovoimaa ja hyvinvointia. Edelleen nämä ilmiöt ovat ajankohtaisia ja niitä voidaan hyödyntää myös luonto- ja kulttuurimatkailua yhdistävissä hankkeissa. Esimerkiksi palveluiden kehittäminen eri vuodenajoille ja eri ikäisille ihmisille, vesireittien hyödyntäminen ja kulttuurireittien ja -polkujen liittäminen niihin.

Saimaa ilmiö -kulttuurikaupunkihakemus sai aikaan vuonna 2023 Taste Saimaa -reittipilotointeja, jotka olivat luovan alan toimijoiden ja/tai matkailu- ja ravitsemusalan yritysten palvelukokonaisuuksia. Pilotit valittiin hakemusten perusteella ja toteutettiin ostopalveluna. Tavoitteena oli muodostaa uusia yhteistyökumppanuuksia sekä testata ja luoda uusia ruokamatkailua ja kulttuurisisältöjä yhdistäviä palvelutuotteita Saimaan seudulle. Taste Saimaa -karttasovellukseen on koottu ruokailupaikkoja, joissa voi maistaa Saimaan lähiruokaa. Joutsenosta mukaan kartalle on päässyt Bistro Sataman Torni.
Lisätietoja: tastesaimaa.fi

Katso kaikki aiheet

Muukonsaaren ja Sarviniemen perinnemaisemat

Esiselvitysraportti (3MB – Muukonsaaren osuus alkaa sivulta 31)

Tekijät: FM Teija Ahola, Selvitystyö Ahola YTM ja KM Irma Rantonen, Kulttuuriosuuskunta Komeetta
Tilaaja: LAB-ammattikorkeakoulu, Luontokohteiden kulttuuriperinnöstä vetovoimaa rajaseudun matkailuun -hanke

Hankelogot